Marraskuu...se taitaa olla useampien inhokki-kuukausi (ei kylläkään minulle se pahin, minun inhokkini on tammikuu). Marraskuuhun liitetään pimeys, koleus, räntäsade, kylmät tuulet, loska, alakulo jne. Marraskuu on mahdoton. Miljoonasadekin laulaa: Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun ... yli taivaan päivät niinkuin varisparvi raahautuu...marraskuu...mua vaivaa ikävistä ikävin, milloin beibi palaat takaisin, etkö tiedä, voi yksinäisen naisen viedä marraskuu... Marraskuu... kaiken tämän keskellä sua hiljaa ikävöin...
Minulla taitaa olla täällä ikävä, kun alan tällaisia lyriikoita tänne kirjoittelemaan, toivottavasti mieheni lukee tämän päivityksen siellä Varsovassa ja ymmärtää viestini: ''milloin beibi tulet takaisin...mua vaivaa ikävistä ikävin''... :-))
No ainakin lokakuun kaksi viimeistä päivää ovat olleet kauniita, niin kauniita. Kun otin tuon kuvan heinistä takapihallamme, pyörivät niiden yllä auringonvalossa jonkinlaiset siivekkäät ötökät ja linnut laulelivat ja tuntui kuin kevät olisi laskeutunut syksyn keskelle. Koti tulvii valoa...siis päivisin, iltaisin sitten onkin niin pimeää, että tarvitsee otsalampun nähdäkseen ulkona eteensä...
Joku tutkimus kertoo, että kesällä syntyneillä menisi elämässä kaikkein parhaiten, enpä tiedä. Itse olen siis syntynyt toukokuun alukupuolella, yksi lapsistani toukokuun lopulla, kaksi loka-ja marrasluussa, sitten toiset kaksi tammi-ja helmikuussa. Mieheni on kesän lapsi. Voisiko syntymävuodenaika määrittää kuinka meillä elämässä myöhemmin menee, en usko. Jokatapauksessa kaikissa vuodenajoissa on ne ihanat puolensa, toisissa vähän enemmän ja toisissa vähän vähemmän.
Hyvää ja rauhallista Pyhäinpäivää kaikille!
Putiikki auki lauantaina 12-14,
tervetuloa, jos satut näille nurkille!
XX Päivi